Kiinnostava ja vihreä lähiympäristö innostaa liikkumaan

Syksyinen näkymä järveltä

Toimistossa vietetyn päivän jälkeen olo vähitellen rentoutuu, kun suuntaan kotiin päin Tammerkosken rantaa seurailevalle reitille, kuljen Hatanpään kartanolle johtavan rantapuiston läpi ja jatkan kotia kohti Rantaperkiön lehdon kautta. Matkan varrella rantametsikössä on hauskaa seurailla rungoilla vilistäviä oravia tai huomata kasvillisuuden seassa muistona entisistä huvilakulttuurin ajoista lipputangon jalka tai kuivuneen suihkulähteen rengas. Moni muukin on iltapäivällä liikkeellä rantareitillä koiransa kanssa, lastenrattaita työntäen, pyörällä tai rollaattorin kanssa.

Kun kotimatkan tekemiseen on tarjolla monipuolinen kävely- ja pyöräilyreitti, tekee usein mieli valita omin jaloin liikkuminen valtatietä pitkin kulkevan bussin sijaan. Laadukas ja viihtyisä kävely-ympäristö houkuttelee liikkumaan ja viettämään aikaa ulkona. Tutkimusten perusteella asukkaat, jotka asuvat ympäristöissä, joissa on viheralueita, liikuntapaikkoja sekä hyvät kävely- ja pyöräilyverkostot, ovat liikunnallisesti muita aktiivisempia. Liikuntaan kannustavat ympäristöt lisäävät suorasti liikunnasta saatavia hyvinvointi- ja terveyshyötyjä.

Tammerkoski
Tampellan ja Finlaysonin punatiiliset teollisuusrakennukset ovat suomalaista kansallismaisemaa.
Kuva: Irina Korhonen

Monimuotoinen ympäristö virkistää mieltä ja houkuttaa ulkoilemaan

Luontoelementtien ohella myös rakennetun kulttuuriympäristön merkitys hyvinvoinnille on tärkeä. Omaleimaisessa kulttuuriympäristössä eri aikoina rakennetut osat muodostavat oman kiinnostavan kerroksensa asuinympäristöön. Kerroksellinen rakennuskanta ilmentää kaupungin rakentumisen historiaa ja sitä rakentaneiden ihmisten ajattelua ja arvostuksia. Rakennettu kulttuuriympäristö luo alueille omaa identiteettiä ja liittää meidät jatkumoon, jossa me nyt vuorollamme käytämme aiempien sukupolvien rakentamaa ympäristöä ja jätämme siihen vuorostaan oman jälkemme.

Rakennettua kulttuuriympäristöä tarkkailemalla ja siinä liikkumalla rakentuu samalla käsitykseni omasta lähiympäristöstä ja kotikaupungistani. Kysymällä miksi ja miten ympärilläni olevat rakennukset on rakennettu, voin kotimatkallani Tampellan tehtailta Härmälän suuntaan tarkkailla, mitä kosken varren tehdasmiljööt kertovat kaupungin vaiheista. Tehdasrakennusten käyttötarkoitukset ovat ajan saatossa vaihtuneet ja ne ovat saaneet uusia käyttäjäpolvia. Tampellan tehtaan portit on avattu ja entinen suljettu alue on muuttunut avoimeksi asuinalueeksi. Omallakin työpaikallani entisen Tampellan puuvillatehtaan seinien sisäpuolella on lankavaraston säntillinen järjestys vaihtunut erilaisiin toimistotöihin suunnittelu- ja kehittämistehtävien parissa. Kotimatkan määränpäässä taas odottaa koti alueella, joka on rakennettu Valmetin tehtaan työntekijöiden asuinalueeksi Hatanpään kartanon entisille pelloille.

Arkisen kotimatkani viehätys ja viihtyisyys syntyy kulttuuri- ja luonnonympäristön muodostamasta vaihtelevasta kokonaisuudesta. Liikkuminen historian merkkien värittämässä, omaleimaisessa ympäristössä kiinnittää paikkaan ja kasvattaa kulttuurisia juuria. Matkan varren kulttuuriympäristöt välittävät minulle viestiä Tampereesta kaupunkina, jonne on aina tultu tehtaille töihin kauempaakin Suomesta, ja joka tänäkin päivänä tuntuu toivottavan meidät muulta tulleet tervetulleeksi.

Katutaide kuuluu elävään kaupunkiin ja tuo iloa arkeen.
Kuva: Vili Kandic

Maankäytön suunnittelulla hyvinvointia

Hyvinvointia ja terveyttä tukeva elinympäristö ei synny sattumalta, vaan sitä edistetään aktiivisesti alueidenkäyttöä suunnittelemalla. Kulttuuriympäristön ja luonnon vaaliminen on yksi maankäytön suunnittelun lähtökohdista.

Maakunnan tasolla hyvää elinympäristöä suunnitellaan yleispiirteisellä maakuntakaavoituksella, jossa varataan riittävät ja saavutettavissa olevat virkistysalueet ja tunnistetaan tarve ylläpitää kulttuuriympäristöltään arvokkaiden alueiden omaleimaisia piirteitä. Maakuntakaavassa osoitettu seudullisen viherverkon runko ja kulttuuriympäristön arvoalueiden kehittäminen suunnitellaan yksityiskohtaisemmin yleiskaavoissa ja asemakaavoissa, joissa päätetään, millaisia puistoja ja virkistysalueita toteutetaan ja miten uusi rakentaminen ja vanhojen rakennusten korjaaminen tehdään ympäristöön sopivalla tavalla.

Kaikilla maankäytön suunnittelun tasoilla tavoitteena on tuottaa meille asukkaille tasa-arvoisesti saavutettavissa oleva, terveellinen ja turvallinen arjen ympäristö, joka houkuttelee viihtymään ja liikkumaan.

Annu Piesanen

Annu Piesanen työskentelee mm. virkistysalueiden suunnittelun parissa Pirkanmaan liitossa.
Kirjoitus on osa Pirkanmaa 2021 -valmistelun hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen blogitekstien sarjaa.

Lue myös
Pirkanmaa 2021 mukana 100 minuuttia taidetta -kampanjassa