Pirkanmaalaisia ajatuksia järjestäjän ja tuottajan erottamisesta sekä mallin hyödyntämisestä

Maakuntavalmistelu päättyi ja keskustelu on siirtynyt tulosten hyödyntämiseen eri organisaatioissa sekä uudistuksen seuraavissa vaiheissa.  Yksi keskeisistä maakuntauudistuksen rakenteellisista perusratkaisuista oli järjestäjän ja tuottajan selkeä erottaminen. Ratkaisu ei ole puhtaasti rakenteellinen kysymys, se kätkee sisälleen hyvin kiinnostavia johtamisen kehittämisen mahdollisuuksia.

Järjestäjän ja tuottajan erottava malli saatetaan mieltää kunnista tutumman tilaaja-tuottaja -mallin suoraksi johdannaiseksi, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Pirkanmaan maakuntavalmistelun käytössä oli kokemukset Tampereen kaupungin puretusta tilaaja-tuottajamallista. Sen haasteena oli, että tilaajan ja tuottajan välisen sisäisen sopimusohjauksen ja muun konserniohjauksen roolit jäivät epäselviksi. Ohjauskanavia oli useita ja toiminta koettiin byrokraattiseksi.

Pirkanmaalla maakuntavalmistelun kärkiteemoja ovat olleet vahva järjestäjä ja kilpailukyinen tuottaja

Järjestäjän vahvuus nähtiin nimenomaan vaaleilla valitun maakuntavaltuuston vahvuutena ja tätä vahvuutta tukemaan rakennettiin valmistelevien valiokuntien toimintamalli. Valtuustolla on käsissään rahoitus ja vastuu palveluiden järjestämisestä. Valtuusto antaa palvelulupauksen maakuntalaisille. Se myös määrittää ja rahoittaa palvelukokonaisuudet ja antaa niille tavoitteet. Järjestäjä-tuottaja -mallissa tuottajan sisäiseen toimintaan ei kohdistu poliittista ohjausta, vastuu on maakunnan tuottajaliikelaitoksen johtokunnalla ja toimitusjohtajalla, joilla on melko vapaat kädet valita keinonsa tavoitteiden saavuttamiseen. Valtuusto toki säätää tuottajan vapausastetta antamisensa määrärahojen sitovuutta ja tavoitteiden syvyys- ja laajuusastetta säätämällä. Tämän ohjaussäätövaran ylitse poliittista harkintaa ei tuotantoon kuitenkaan sovelleta.

Yksikanavainen ohjaus varmistaa ohjauksen selkeyden.

Järjestäjän ohjaus tiivistetään palvelukokonaisuuden järjestämissuunnitelmiin, jotka ovat osa talousarviota. Näissä suunnitelmissa määritetään valtuuston päätöksellä konsernin periaatteet, kyseisen palvelukokonaisuuden sitovat tavoitteet ja määrärahat. Muu jää tuottajan ratkaistavaksi. Ratkaisevan tärkeää toiminnan onnistumiselle on, että järjestäjä ja tuottaja käyvät jatkuvaa keskustelua, sekä ohjauksen valmistelun että toimeenpanon aikana.

Järjestäjän ja tuottajan erottamisella konsernin toiminnasta voidaan rakentaa ketterämpää.

Hierarkkisen, massiivisen linjaorganisaation ongelmat tunnemme. Ylimmältä tasolta alas asiakastyöhön ulottuva jäykkään toimintojakoon perustuva organisaatio voi heikentää asiakkaan palvelukokemusta, kun hänen asiakastapaustaan siirrellään hallintosiilosta toiseen. Organisoitumisen logiikka on linjaorganisaatioissa usein pohjimmiltaan hallinto-, seuranta ja talouslähtöinen, asiakaslähtöisyyden kustannuksella.

Järjestäjästä erotettu tuottaja voi helpommin rakentaa toimintansa asiakkaan ympärille, samalla kun järjestäjän toimintalogiikan ydin on kokonaisuuksien hahmottaminen ja jäsentäminen. Kummatkin organisaatiot eli maakuntahallinto järjestäjänä ja maakunnan liikelaitos sekä muut tuottajat voivat siten järjestäytyä ydintehtävänsä mukaan, kukin optimaalisella tavallaan. Näin voi toteutua yhtä aikaa järjestäjän vahvuus ja tuottajan kilpailukykyisyys.

Järjestäjän ja tuottajan erottamisessa ydin on kummankin osapuolen ydintehtävään keskittymisestä ja sen johtamisesta.

Järjestäjä keskittyy leveine hartioineen kokonaisuuksien hahmottamiseen ja pitkäjänteisiin tavoitteisiin. Kokonaisvaltaisella näkemyksellä toimiva järjestäjä pystyy käsittelemään monimutkaisia muutosilmiöitä kokonaisina, ennen niiden hajautumista eri organisaation toimintoihin eri näkökulmista ratkottaviksi osiksi. Entistä ketterämpi ammattimaisesti johdettu tuottaja keskittyy asiakaskokemukseen, palvelun laatuun ja tuloksellisuuteen. Palveluiden integraatiota tuetaan jo järjestäjän tasolta ja näin ehkäistään palveluiden pirstaloitumista tuottajan asiakasrajapinnassa.

Järjestäjän ja tuottajan erottaminen korostaa samaan aikaan sekä valtuuston roolia ja demokratiaa, että tuotannon ammattimaista johtamista. Kummankin osapuolen toiminta ei ole sidottu kompromissien kautta toisen puolen rakenteisiin. Tämä liikkumatila voi synnyttää uutta ajattelua ja toimintainnovaatiota.

Järjestäjän ja tuottajan erottamisessa ei ole niinkään kyse rakenteista, vaan johtamisesta ja tavasta hahmottaa organisaation roolia toimintaa.

Järjestäjä-tuottaja -mallin perusideat eivät edellytä kehikokseen välttämättä maakunnallista monituottajaympäristöä. Tulevaisuudessa kuntien rooli muuttuu, tai vähintäänkin elää. Kunnat ja niiden toiminnot tulevat olemaan paikallisten ja laajempien verkostojen osia, joskus vetovastuussa ja välillä tasavertaisena kumppanina asukkaiden, yhteisöjen ja yritysten kanssa. Muuttuva tilanne vaatii ketteryyttä ja kyvykkyyttä integroida ja koordinoida eri toimijoiden intressejä. Pystyykö perinteinen hallintomalli vastaamaan haasteeseen?

Monialainen kuntaorganisaatio voisi edetä järjestäjä-tuottaja -erotusmallin perusidean viitoittaman suuntaan vahvistamalla poliittista, esikuntamaista, toimintaympäristöä ristiin tarkastelevaa työskentelyä, purkamalla väliportaan jäykkiä rakenteita ja lisäämällä toimintavapauksia palvelutuotannossa. Voisiko malli sekä maakuntauudistuksen yhteydessä tehty kehitystyö laajemminkin tukea kuntien ja kuntapohjaisten organisaatioiden kehitystä pois perinteisestä julkishallinnosta kohti uutta julkista hallintaa ja sitä seuraavia kehitysvaiheita?

 

Riku Siren, projektipäällikkö
Jukka Alasentie, muutosjohtaja
Pirkanmaan maakuntavalmistelu